Tummat pilvet purjehtivat myötätuuleen/
kyntävät taivaan merta/
pärskeet putoaa alas alas/
ruohonkorren tavoittaa.
Vielä on hetki kasvaa/ valo auringon
kun lämmittää/
Pian kylmä kuitenkin kangistaa/
on aika nukahtaa.
Joulupäivä kuin lämmin viltti
-
Nukuttu kellon ympäri, venytelty pitkään, syöty. Hankittu ulkona punaiset
posket ja sitten viltin alle kirjan kanssa. Toivomani kirja, kaunis kuin
koru...
1 tunti sitten
3 kommenttia:
Hei, hienoja ajatuksia! Oletko linkittänyt nämä valokuva- ja runotorstaihin?
Jäin kiinni tuon ensimmäisen runon hienoon ajatukseen. Ai niin todella AJATUKSEEN; voiko olla niin, ettei satu, jos ei tahdo. Samassa muistin tv:n kaikki sotakuvat. On pakko puuduttaa itsensä, ettei sattuisi. Vastaus on, siis kyllä.
Ajankotaista :)
Lähetä kommentti