LOHDUKSITÄMÄN
ENKELIN
MYÖTÄ,
TEEMME
SURUTYÖTÄ.
Joulupäivä kuin lämmin viltti
-
Nukuttu kellon ympäri, venytelty pitkään, syöty. Hankittu ulkona punaiset
posket ja sitten viltin alle kirjan kanssa. Toivomani kirja, kaunis kuin
koru...
1 tunti sitten
2 kommenttia:
Sinä puhuit edellisessä runossasi kyynelvirrasta. eikö ole aika kummallista, että joskus aivan kuin ennakoi asioita. Minäkin kaivoin pari päivää sitten vanhan maalaukseni surusta esiin. En tiedä itsekään, miksi sen kuvasin. Nyt kuva oli siis valmiina.
Sanoin Yvonnelle (Pohtija-Iita) että kuvat ovat meidän tapamme suruliputtaa. Myös runot, kuten sinunkin, ovat puhuttelevia. Enkeleitä tarvitaan.
Elämässä kulkee käsikädessä ilo ja suru. Joskus ilo on vahvempi,joskus taas suru.
Lähetä kommentti