Pääsin tutustumaan ensikertaa vasta avattuun Saaristokatuun.Kun tie oli rakennettu saaresta saareen poiketen, tulos oli kovin mutkainen. Töyssyillä oli varmistettu, että nopeusrajoitusta olisi vaikea ehkä ylittää.
Reitti työmatkalaisille vaikuttaa ihan auttavalle asialle tässä kiire, kiire yhteiskunnassa. Töitä on riittänyt monelle miehelle ja näyttää riittävän vielä pitkäksi aikaa.
Iloisilla ilmeillä vilkutteli työmiehet bussimatkustajille
kun ohiteltiin näitä ahkeria työmuurahaisia. Työllisyys onkin iloinen asia.
Maisemat ovat kauniit.Kallaves, suarineen ja salamineen, missä velpoeka riiustel.
Ajattelin kyllä mökkiläisten tuntoja näiden rakennusvuosien edetessä, heiltä on mökkirauha mennyt. Palkintona lienee kuitenkin se, että nyt pääsee mökillekkin bussilla. Ei välttämättä tarvitsekkaan moottorivenettä, se menovesi kun on niin kallista muutenkin. Vanha kunnon soutuvenhe saa taas arvonnousunsa.
Silmään sattui matkanvarrella myös todella huonokuntoisia, suorastaan kaatuvia mökkejä joissakin saarissa. Mietti, mikähän niidenkin tarina lienee. Ainakin niiden tonttiarvo nousi kohisten. Luulisin ainakin.
Itse Saaristokaupungin näkeminen veti hiljaiseksi. Mikä määrä taloja vieri vieressä, eikä mitään pieniä! Toivoa sopii, että töitä riittää,
sillä asuntolainojen summat ei taida olla ihan sieltä pienimmästä päästä.
Kokonaisuutena jos katsoisi koko Saaristokaupunkihanketta katuineen, on se suuri ponnistus jossa näytäneen onnistuneen ihan hyvin arvosanoin. Jatko jälkihoitoineen jäänee tulevaisuuden huomaan.
2 kommenttia:
Oliko teillä myös opas matkassa? Yllättävää miten paljon uutta asiaa tulee esille kotikulmienkin bussimatkalla. Ei aina tarvitse lähteä Espanjaan tai muualle.
Hyviä pohdintoja!
Niinpä-kuin olisi ensikertaa kotikaupungissaan. Hupaisaa, mutta kun ei omista autoa, jää paljon näkemättä. Liikenne soljuu jo aivan rutiininomaisesti,joten bussit kulkee.
Kauniita maisemia aion ensi kesänä mennä maalaamaan.
Lähetä kommentti