Hitaasti eteenpäin

Aikomukseni oli aloittaa työstäminen työhuoneessa, ja yllätys yllätys itsellenikin sain jopa valmista jälkeä aikaan.

Allaoleva vuori on tulos siitä.
Kuvanneeko se aikaa jota tässä olen kituutellut oikeastaan vuodenpäivät?

Olen aina kapinoinut sitä, että elämän surullisia kausia en tauluuni tee.
Kuvaako vuori kuitenkin sitä nyt.
Jos, niin siitä työstä kyllä saa irti muitakin ajatuksia, joten se on katsojaystävällinen myös laajemmin.
En maalaa kalloja,teurasjätteitä ym josta tulee pahaolo vain katsojalle.

Olen sensuuntaisista näyttelyistä itse liuennut nopeasti ulos. Skandaalityöt ei ole mun heiniä.

Maalaus alkaa taas kiinnostaa ja kun tämä liikkuminen helpottuu, pääsee taas loikkimaan sisälle taiteenmaailmaan...hitaasti, mutta varmasti.

Työhuoneen tuoksut kutsuu.