KORVAMERKITTYÄ

Käydessäni tänään torilla, ei voinut olla törmäämättä pyrkyreihin.Olivat niin tyrkyllä että!
Sai kahvia, makkaraa ja puuroa..juomapuoli oli suppea, siis se pelkkä kahvi.Papukaijamerkkejä olis tullut jos ois ollu muutakin. Ei vaineskaan.

Siinäpä sitten helposti puhetta kehkeytyi kun olivat niin puhetuulella. Aloin tietty, tivata mielipidettä kulttuuritarpeisiin ja vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin.Samoilla tavoitteilla ollaan, sain jokaiselta kysyttävältäni vastaukseksi. Sana, korvamerkitty kohdennus,soljui jouhevasti jokaisen huulilta.

Turhaantuneena luovutin, sillä oikeaa keskustelua järkevästi, konkreettista faktaa
sain rivien välistä siilata turhaan.

Pienessä, tai no,keskisuuressa kaupungissa, ei taide elätä kuin pari, kolme taiteilijaa. Onko ne sitten niitä korvamerkittyjä? Mielestäni kyllä,koska taiteilija-apuraha jos mikä, on sitä.
Entä ne 30 muuta, sinnittelevät miten parhaaksi näkevät, hanttitöillä tai kortistossa
olemalla. Luovuus ja koulutus kuihtuu varmaankin.
Ajattelen myös alinta kastia, kuvataiteesta kiinnostunutta harrastajaa. Into on kova toteuttaa itseään, mutta maalaa useimmiten kotioloissa, kun sitä korvamerkittyä avustusta työtilan vuokraamiseen saa vuokratasoon nähden aivan liian vähän.

Turinatuokio on lopuillaan kun alan kiirehtiä bussiin, kotia kohti. Eikä mitään uutta kuvataiderintamalle luvattu. Katteettomiin lupauksiin en usko.