Talvessa unelmaa kesästä

Pikakäynti työhuoneella

Menoa riittää.. Ei tarvitse itse kuin lompakon jatkona kulkea. Tämä nykyajan nuoriso.
Pikakaakaolla työhuoneella silmättiin kummin saavutuksia tuloksella että" ihan siistii"
Joitakin pitäis "ehkä" muuttaa...? Hm. Pitänee katsoa myöhemmin kuin vierain silmin, etten jämähdä kaavaan.

Päivän uutinen panee taas menemään itseensä. Mitä taiteilija saa tehdä ilman että on takavarikointi uhkana?
Siihen on selvä vastaus.Arkaluontoiset, henkilökohtaisuuksiin menevät, niihin ei ole fiksua puuttua.Pitää huomata fiksuuden näkymätön viiva.

En todellakaan ymmärrä,-onko julkisuutta otettava vaikka riskit tietää?
Prinsessa huutaa jo ovella...taas mentiin.

Kierrätä taiteeksi

Titaanivalkoista ja ultramariinia

Prinsessa tulossa maisemiin. Kummisedälle on luvassa toimintaa ja säpinää.
Juna pullistelee hiihtolomaisia kohti pohjoista.Suksipusseja,rinkkoja selkäreppuja
ja käsikasseja röykkiöittäin.Kännyt soi,missä oot? Korviin pujottelee kuulokkeet, musiikki pauhaa pääkuoresta kimmahtaen koko vaunuosastoon. Hm..vai yksityisyyttä?
Asemalle purkautuu toiveikkaiden joukko? Lunta!

Titaaninvalkoinen häikäisy etelän lapselle...

Työhuoneella kummisetä vielä pyyhkii rättiin maaliin tahriintuneita käsiään. On kiire jo purkaa työvälineet ja kiirehtiä kauppaan. Limuja , suklaata ja pitsaa ensihätään, n.s. " Korvausruokaa".
Myöhemmin illalla kokataankin sitten kotona "mielialaruokaa" , se on joko hyvin hienoa tai sitten TYLSÄÄ perinneruokaa :-) Joita ei kotona saa, kuten esimerkiksi Pottulootaa. On vain janssoninkiusauksia.. Kummisetä tekee oikein erikoista lootaa.
Ne ohjeet laitetaankin toiseen blogiin.

Illallaksi ohjelmaan olen luvannut uimahallin turkoosit.Se rentouttaa pitkän junamatkan jälkeen kun vetää altaan muutaman kerran päästä päähän.
Työhuone saa pikavieraan ja ikioman "juryn". Mukavaa vaihtelua.

Ystävänpäivän väri-iloittelua

Arkipäivät soljuu kiireen merkeissä kiihtyvään tahtiin.
Tietty päivä lähestyy,maalaukset pinoutuvat seinustolle kuivumaan. Ne, jotka ovat olevinaan valmiit- eivät sitä olekkaan koska niihin tulee lisäyksiä alinomaan. Yritän pitää näppini niistä erossa, koska kun sarja on valmis, vasta silloin haen niihin sen yhteisen punaisen langan. Työt tahtovat elää jatkuvasti.
Pitää vaan osata lopettaa mielellään liian aikaisin kuin liian myöhään. Töitten tuoreuden salaisuus on juuri se hiukka keskeneräisyys.
Tänään on taas sellainen päivä että on pakko keskeyttää työskentely ja lähdettävä ulos nauttimaan aurinkoisesta päivästä. On erityisen tärkeää, että muistaa pitää itsestään huolta koska tämä työ on hyvin yksinäistä työskentelyä. Yhteydenpito ystäviin ja läheisiin tahtoo jäädä liian vähiin. Niinhän ei saa käydä. Suljen työhuoneen oven ja poistun kadulle.
Kevätpäivä tänään on vaaleanpunaista ja vaaleansinistä Ystävänpäivää kaikkialla minne katsoo kaupunkikierroksella. Penkkareiden riehat saavat nuorten tulevaisuudentoiveet hyvinkin vaaleanpunaisiksi ja vaaleansinisiksi.
Unelmat- hentoa arvoitusta tulevasta.

Kahvittelua Runebergin hengessä

Työtilan ikkunaan katsahtaessa totean että alkaa iltapäivän hämäryys hivuttautua pikkuhiljaa. Päivät ovat vähitellen pidenneet, valaistusta tarvitsen lisätä myöhempään ja myöhempään.Se on tiennyt työn etenemiselle hyvää. Jäljessä en ole aikataulusta.
Tänään on pensseli pestävä aikaisemmin sillä kollegat saapuvat "kulturellituokiolle"
Runebergin varjolla päivitetään juorut.
Se pääasia, on kuitenkin alkukarsinta yhteistä näyttelyä silmällä pitäen. Julistetta pitää alkaa kaavailla kohtapuoleen. Kukin tuonee oman version, kootaan matskua kansioon sitämukaa kun ehdotuksia tulee...
Hyvissäajoin on oltava asialla, kokemus on opettanut. Yleinen tiedote on oltava vieläkin aikaisemmin.On myöhäistä itkeä sitten kun näyttely on ripustettu jos lehdistö loistaa poissaolollaan.

Näppituntumalla sanoen, faktat ovat: vuosi varaukseen, puolesta vuodesta kuukauteen lehdistötiedote. Julistejakelu yleensä noin pari päivää ennen avajaispäivää, jos on lyhyt näyttelyaika. Pitkä näyttelyaika sallii avajaispäiväjakelun.

Sisso. Sieltä kamut rynnistää. Sorvi kiinni.