Jäällä

Huikaisevan aurinkoinen sää houkuttelee ulkoilemaan sankoin joukoin. On pientä ensiluistimillaan aloittelevaa ja varmoja menijöitä varttuneemmissa. Kamera olalla askellan seassa ja nappailen hyviä kuvakulmia.
Sisätyöt on nyt pannassa.

Pimiöstä pyykkinarulle

Eilen menikin monta tuntia lumessa kahlatessa ja kuvakohteita metsästäessä. Onneksi eilen oli se keikka, sillä tänään ei kyllä osaisi suunnistaa edes postilaatikolle! Talven ensimmäinen oikea myräkkä vatkaa lunta kuin pullataikinaa. Saattaapi autoilijoilla olla kieli poskella ajaessa?
Pimiöstä pyykkinarulle nousi upeita kuvia lumen ja puitten vuoropuhelusta. Niistä aikanaan poimin taulujeni aiheet, niitä sävellän kylläkin hyvin moderniin muotoon.
Kiinnekohtana haluan kuitenkin jotakin säilyttää siihen värien sekamelskaan.
Jostakin syystä, nyt ei oikein "iske" öljyväri- joten annanpa levätä sen sektorin ja keskityn muihin tekniikoihin. Nyt voi ottaa hetken rennommin, mutta.....

Kesän juttu on valmis osaltani ja niin taitaa olla kolleegallakin. Odotellaan vain pakkaamista, kuljetusta, ripustusta ja kritiikkiä.
Ainakin apurahan edellyttämät toiminnot on suoritettu. Jatko onkin vain arvailua.
Hyvällä säkällä voi ensi vuonna hakea uudelleen.

Mikä aamu!

Kun tuntui että on pakko herätä, niin kömmin ylös. Ensi töikseen piti mennä parvekkeelle. Totesin,kevät tulee, vaikka on pakkasaamu. Mikä konsertti kuuluikaan lähimetsästä!
Unet karisi sen siliän tien. Hätäkahvit, kamera, luonnoslehtiö reppuun ja ulos.
Tulosta palattua.
------ ------------ ---

Mielentila

Pyhien verkkainen ajankulku sallii rauhoittumisen kirjallisuuden parissa. Meneillään on kirja Luovan piirtämisen opas, jonka on kirjoittanut Betty Edwards.
Aivan erinomaista päivitystä piirtämisen tekniikasta.
Jäin miettimään kohtaa jossa pohditaan maalaamisen vaikutusta mielentilaan. Maalausmateriaalin esilleotto ja työn aloittaminen vaikuttaa alitajuntaan,maalari elää kuin haavemaailmassa. Kirjoittaja väittää että m.m. autolla ajo synnyttää saman mielentilan? Autolla ajaminen saa aikaan visuaalisesti luovaa ajattelua? Enpä tiedä, kun ei tuota ajokorttia tullut aikanaan hankittua. Ai mutta ajoihan Paavo Lipponenkin tällä hyvällä iällä.
Muita haavemaahan vieviä askareita on mietiskely, lenkkeily ja musiikin kuuntelu. Esimerkkeinä vaan.
Joten, kun olen kotona, mutta "en ole kotona" olen sukeltanut värien haavemaahan.

Lemonkeltaista lehdellä

Mielenkiintoista miten vaikuttaa herkin väri näin kevättalvella. Räikeät ajaa pois luotaan, mutta aavistus sävystä kuin kutsuu katsomaan lähempää.
Siispä annan akvarellien tehdä ikuistamistehtäväänsä tänä kauniina,joskin kylmänä päivänä.
Metsä rapsaa pienen pakkasen kourissa.Hangella aavistukset ohuesta värien ilakoinnista. Tummat puunrungot ojentelevat oksiaan, etsien auringon lupaavaa lämpöä.
Avaan termarin, kaadan höyryävää kahvia tilkalla rommia terästettynä mukiin. Voiko enempää toivoa.

Valoja ja varjoja hangella.

Valon alkaessa jo aamunkoitteessa aamuhetkenikin on odottavampi päivän tapahtumiin.
Valmistan kameran iskukuntoon kahvin ruplattaessa kannuun.
Hesarissa on taas lupaavia artikkeleita, jotka luen aivan rauhassa kuulematta mitä ympärillä tapahtuu. Saapuvien pääsiäispyhien totean olevan tulevalla viikolla, joten pitää varautua ruuhkiin junassa. Kohti pohjoista, lumien luo olisi matka. Filmejä on ainakin hankittava tänään lisää.
Aamuhetki kirii vinhaa vauhtia.Lehteä on jatkettava illalla, sillä alkaa olla kiire työhuoneelle.
Uudet pohjat saavat täytettä valon väreillä, ajatuksena tehdä kevään kunniaksi heleä sarja. Liitänkin sen tuon toisen sarjan hyväksi jatkoksi.
Päivä on jo iltapäivänpuolella kuin huomaamatta. Fotoliikkeeseen, kun vielä muistaa..

Maalitahroja ja kiireensiementä

Arkeen sisältyy nyt enenemässä määrin työtilassa työskentelyn lisäksi, piipahtamiset painossa jossa on jatkuvasti tarkistuksia painotuotteiden fiilaamisista.
Itse teokset alkavat olla mielestäni sellaiset kuin ajattelin, joten jarruttelen niiden kohdalla että en sorru ylityöstämään.
Siinä tulee helposti epätoivoisen yrityksen maku. Pitää luottaa omaan intuitioon.

Taide on herkkää ilmaisua, joten raskas työstäminen vaistotaan heti.

Uuden sarjan alulle saattaminenkin alkaa olla ajankohtainen. Suuren session jäljet olen jo poistanut työpöydältä. Jäte on koottu vietäväksi ongelmajätelaitokselle ja uudet pohjat pohjustettu odottamaan.
Vastuullisuus tässä ammatissa velvoittaa huolehtimaan omasta jätehuollosta asianmukaisesti, vaikka poikkeuksiakin varmasti löytyy. Itse olen sitä mieltä, että oma tontti on hoidettava. Se lisää uskottavuutta tässä yhteiskunnassa muidenkin silmissä.

Jos kulkee kadulla maalitahroissa ja tuoksuu tärpätille, ainakaan työtilassa ei ole moittimista.

Umpitalven valokylpy

Kuka sanoi että ilmastonmuutoksen vuoksi ei meillä ole lunta? Tulkaapa tänne. Lumikolalla on ollut käyttöä viime päivinä muillakin kuin Lapin Jounilla. Hiki tuli kolatessa tietä työhuoneelle, lunta oli ainaskin puoli metriä. Sainpa siinä ilmaset hiet, ei tarvinnu kuntosalille maksaa...
Ihan piti ihastella aikaansaannoksiaan kotvasen. Pahus kun en edes polta,- siinä ois ollu savujen paikka.
Työhuone huusi mykkyydellään: missä ollut lieneekään, kuka työsi vieneekään?
Jaa,jaa, se oli kummityttö, vastasin vaan.
Rituaali alkakoon: A/ ensin lataus kahvinkeittimeen. B/ ikkunaverhot auki ja ikkuna auki, säällä kuin säällä, C/ värit paletille, D/ keskeneräisen työn valinta telineelle,
ja vihdoin, E/ työtakki ylle. Kohta kohdalta menen syvemmälle lähemmäks työtä.
Rituaalin ehdottomasti parhain osa on värien asettaminen paletille.
Sen kaksivaikutteinen vaikutus itseeni tekee hetkestä ajattoman. En ajattele mitään muuta kuin värien vuoropuhelua keskenään.
Puhelinkin saa soida mutta en kuule sitä. Siksi minua ei päivisin "tavoita".
No, luulisin että työpaikoillakaan ei puhuta omia puheluja?

Kahvi ehti jo hautua väkeväksi kun työ vei mennessään. Pidän taukoa. Istahdan ulos
turkispehmusteiselle penkille.Häikäistyn valosta. Aurinko heittää huikaisevan valon puhtaaseen lumeen. Ihastelen taas kerran kevään tuloa.

Pieni jarru hetkelle. Dead line lähestyy.

Jälkikommenttina sanon että olinpa kuuntelemassa nimekkään kolleegan luentoa.
Tunsin syvää kiitollisuutta siitä, että ajatukseni kuvataiteesta kulkee täysin samaa
rataa kuin paljon ammattitaitoa saaneillakin.