Mikä aamu. Lukiessani paikallista sanomalehteä "Mullikkaa", karisi unet silmistä hetkessä. Oli vihdoinkin herännyt keskustelu taiteentalosta tässä kaupungissa.
Hajanaiset sijainnit eri toiminnoista ympäri kaupunkia ei laiskoja savolaisia innosta panostamaan täysillä tuottamiseen eikä taiteen kuluttamiseenkaan. Pitäähän koditkin olla torin vieressä ja kauppapalvelut keskellä toria.
Tosin, toriakaan ei osata hyödyntää nykyään oikealla kapasiteetilla. Enimmäkseen se on kuin Aakee laakee.
Mutta, puhutaanpa nyt siitä taiteentavaratalosta. Lukiessani sain samanlaisia täpinöitä kuin ennenvanhaan ollessani aktiivisti mukana kuvioissa. Innostusta ja uskoa omaan asiaan!
Kyselykierros antoi hyvän kuvan itsekunkin taiteenedustajan odotuksista visioihin ajateltavaan ja mahdollisesta keskittämisestä saman katon alle. Ymmärrettävää on tietysti se, että julkinen kuvataide haluttaisiin korottaa korokkeelle ja pystyttää oma pyhättö vain sitä ajatellen. Mutta sehän on jo nähty, miten siinä käy. Rahoitus tyssäsi rahoituksen puutteeseen ja ovi käy harvakseltaan. Kokoisessamme kaupungissa ajatus uudesta omasta pyhätöstä on fikiota.Peruskorjaus on tehty joten kehys on ajanmukaistettu.
Faktaa on ehdottomasti se, että hyviä rakennusehdokkaita on tarjolla yhteenliittymää ajatellen. Tahtoa vain puuttuu. Kunhan turha jahkailu unohdettaisiin ja tartutaan tilaisuuteen. Ei annetaisi tilaisuuden mennä ohi kuten,nimeltä mainitsematon kokoelma menetettiin jahkailun vuoksi jokunen vuosi sitten.
Yhteistyö saman katon alla suo juuri niitä hyviä hedelmiä joita mielestäni parhaiten kiteytti kannanotossaan kuvataiteilija Antti Immonen. Siteeraan hänen lausuntoaan:
Samankaton alla toimiminen aiheuttaisi hedelmällisiä kohtaamisia ja yllättäviä yhteentörmäyksiä.Pienemmätkin teot kulttuurin saralla saisivat suuremman huomion. Yleisöllä olisi selkeä paikka minne mennä.
Savolaisille kun pitää kaikki olla samassa sumpussa. Mutta onhan Hesassakin Kaapelitehtaansa. Meillä se voisi olla Taiteensiilo. Onko se faktaa vai fiktiota?