Suvisia kuvia välillä...

Maljalahtea tyynellä säällä/ -70 lukua

Viinijuhlien aikaan

Viileitä ajatuksia

Vaikuttaneeko sää siihen, että päällimmäisenä ajatuksissa pyörii vähemmän aurinkoiset aiheet. Mutta ei.Kyllä ne ovat ihan tapetilla olevat jutut

Niistä kohta.

Parvekkeella villapaidassa, viileässä, vettä ripottelevassa aamusäässä ei ensistääkään kovin rattosalle tunnu. Sanomalehti kostuu ja Iso kuppi kahvia tahtoo jäähtyä uutisia silmäillessä.

Kulttyyriä on sitten joka tunnille jos tahtoo.. Viinijuhlia, murrekisoja,näyttelyitä, näytelmiä, vaikka mitä.
Tanssit on soitu jo. Ja nähty kaks kanki-kaikkosta!

Hauskasta vähemmän hauskaan aiheeseen.
Tähän kaupunkiin ei näköjään sitten mahdu kuin yksi galleria. Uusi kun parkkeerasi samoille tonteille niin toinen kaasuttaa muihin maisemiin.
Sääli, sääli.
Eipä silti, en itse ole vielä saanut itseäni uuteenkaan piipahtamaan joten -pitääkö katsoa peiliin?
No, pitää korjata asia lähitulevaisuudessa.
Kuitenkin tässä kaupungissa on varmasti yleisöä joka kaipaisi enemmän näyttelypaikkoja joissa mielellään viivähtäisi ja ruokkisi siten taiteen nälkäänsä.
Ainako on lähdettävä merta edemmäks kalaan?

Toinen henkilökohtaisesti jurppiva asia putkahti tosta vaan...parinviikon päästä meikä joutuu taas lasaretin pöydälle polvirevohkaan. Siinä meneekin loppukesä linkatessa.
Pitää lähteä liikenteeseen kun vielä voi. Valonpilkku sekin.

Reino-inspiraatioita kesässä.

Maastouduin vaihteeksi lämpimän sään houkuttelemana torin liepeille seurailemaan ihmisten kesän viettoa.
Huomasi, että kesälomat ja alet ovat alkaneet. Vaatetus kuitenkin kieppui vielä kevät-kesä linjalla sateenvarjolla turvallisesti varustettuna.
Rentoon kesämeininkiin siirtymisen huomasi parhaiten kahvikojun tuoleilta ja sieltä sainkin nappailtua salaa hyviä tilanteita. Niistä sitten myöhemmin hyödynnän luonnoksia vapaasti soveltaen omassa rauhassa.

Meikäläinen on huono esittämään taiteilijaa julkisesti yleisön keskellä, häiriintyy vaan, ja inspis katoaa. En pidä selän takana kurkkijoista, työrauha se olla pitää.

Mieleen eilisestä jäi erikoisesti nuori tyttö joka porhalti kiireisenä
torin poikki roosan värisessä lyhyessä mekossaan.
Jalassa hänellä oli vaaleanpunaiset Reinot. Nehän ovat ne suloiset aamutossut!
Pysy siinä sitten totisena- paatuneinkaan. Ei voinut kuin tulla hyvälle tuulelle moisesta. Lämpöasteita oli 21 plussalla. Tyttö kulkee trendissä rohkeasti muitten iloksi.

Tämäntyyppiset jutut saa luonnostelijankin töihin.

Imago ja värit

Juhannuksen kunniaksi, kuten huomaatte, on blogi käynyt kasvojenkohotuksessa ja toivonut nuorennusta imagoonsa.
Yleisvakutelma on keveämpi, sanoisinko,kevytmielisempi?
Mutta näin kesällä on lupa olla sitä.

Väreillä halutaan viestiä imagoamme ulospäin, verhoamme näin myös luonteemme. Mutta harhauttaako se erehdyttävästi.? Tarkoituksellako?

Osaa aika varmasti arvioida ensivaikutelmana ihmisestä joka kulkee aina mustissa, että hän työskentelee värikkäässä ympäristössä. On siis luova ihminen.
Mutta on luovia ihmisiä jotka uskaltavat pukea itsensä rohkeasti ja värikkäästi.

Miltä näyttäisi pelkissä mustissa esim Soile Yli-Mäyry tai Sofi Oksanen? Ihailen heidän väri-ilotteluaan vilpittömästi.

Musta on kuitenkin aina muodinmaailmassakin in.
Mustan taakse ujonkin on aina turvallista piiloutua jos ei halua olla esillä.Itse olen yrittänyt lisätä värejä, mutta ei se onnistu, palaan kuitenkin aina turvalliseen mustaan vaikka se vanhentaakin.Niinpä fakta- ja fiktiohenkilöni raahustaa ikuisessa mustassa ja harmaassa tässäkin blogissa.

Värit puhuu töissä.

HYVÄÄ JUHANNUSTA !

Kokkotulien lämmössä,
Suomen suven valossa, nauttikaamme kesästä.
Tuore koivuvasta.. ruoskii ihon pintaa.

Löyly polttaa ihonpintaa vaan tiukast
kilpaa istuu Sauna-kansa.

Järveen vihdoin pelmahtaa
ja... kylmä vesi poltteen sammuttaa.

Jälkeen saunan. Raukaisee.

Jussin päivää odotellessa

Sateisia säitä ja viileää. Se on tätä Suomen kesää nyt parhaimmillaan. Olen raivannut varastoa uuteen kuosiin pölyä yskien ja harkittavia pohjia nostellut päivänvaloon varaston uumenista..
Työhuone kaipaa myös vähän pölyttämistä.Hyllyille kertyy kummasti oikeastaan asiaan kuulumatonta, vaikkakin ne kuuluu kategoriaan " jos niitä vaikka tarvii?" Pigmettipullot ovat surullisen harmaan pölyn peitossa kuin parhaatkin vuosikertaviinipullot.

Istuksin jakkaralla ja annan ajatuksen lentää tuleviin koitoksiin syksyn koittaessa.
Uutta pukkaa, uutta pukkaa, se on elämän merkki. Murhe pojan kuolemasta kummittelee taustalla, sitä on vaan pureksittava ja pikkuhiljaa sopeuduttava sen lopullisuuteen.
Elämä heittelee ilosta suruun. Töihini en tummia varjoja tuo.Kuka niitä katselisikaan. Suurinta iloa tuo valoisat ja iloiset, itselle ja muille.

Huomaan itse näyttelyitä kiertäessäni, että synkät työt ohitan.
Kalervo Palsan näyttelystä aikoinaan sain kaikkein ahdistuneimman olon.

Uuteen sarjaan olen jo kehittelemässä aihetta ja töitten kokoakin muutan oleellisesti monestakin syystä.
Näyttelytilojen pienuus ja säilytysongelmat ovat asettaneet pohtimaan töiden kokomuutosta.
Suuria töitä on mahtavaa tehdä, mutta harvassapa ovat ne paikat,missä ne ovat esillä edukseen.

Syksyyn asti, säitten suosiessa, otan tarttumapintaa suvisista tapahtumista. Näyttelykierrokset tsekkaan etunenässä jotka vallankin matkan varrelle osuvat.

Ohhoh oho!

Olipa antoisa näyttelykierros!
Nimensä veroisessa näyttelyssä oli esillä todellisia helmiä, ainakin minun makuun.
Pidin näkemästäni.Suuretkin työt olivat sopusoinnussa toisten esillä olevien pienempien teosten kanssa.
Kaikki ottivat kuitenkin kohdalle tullessa paikkansa, vangiten tutkimaan teoksia pitkään ja hartaasti.
On onni, että ne on täällä esillä koko kesän sillä toistokäyntejä tulee..ja ajan kanssa.
Vahvaa nykytaidetta koko rahan edestä!


Selvennykseksi että alla oleva teos on kuitenkin ihan omaa jälkeä,ja on ollut vain harrastajatason näyttelyssä.
Sekin on lentänyt jo maailmalle yksityisomistukseen hyvään kotiin.

Pimennosta avajaisiin.

Aamun paras hetki ennen liikkeelle lähtöä on
ehdottomasti parvekkeella nautittu aamiainen sanomalehden kera.
Luonnon äänet taustalla herättelevät aistit
päivän tarjontaan kuin puiden silmut.

Unohdun pitkäksi toviksi kulttuurisivuille jossa avautuneet näyttelyt eri puolilla maakuntaa onkin saanut toimittajat nyt kiitettävästi liikkeelle.Luettavaa riittää.
Omat kiireet esti avajaisiin menoni, mutta ei harmita, sillä ei niissä saa kuin pintaraapaisun tarjonnasta.
Tietysti hyvässä lykyssä lasin kuohuviiniä.

Töihin lähemmin pääsee tutustumaan ihan eri reissulla itsekseen käytynä. Avajaisethan ovat virallinen avaus yleisölle kootuista teoksista ja siellä kokoontunut myös kollegoja.
Se on kylläkin hyvä tilaisuus tavata heitä ja jatkot hyvine sessioineen taatusti tiedossa.

Muuten kiinnostunut avajaisvieras saattaa viestittää ehkä "näkymisellään" kuuluvansa seurapiireihin, lempeästi sanottuna, jos ei ole taiteentekijä,niin onko pintaperhonen?
Ei välttämättä.Kaikkia tarvitaan taiteen tunnetuksi tekemisessä.
Aina saattaa ilmaantua keskusteluissa jotakin ideaa joista syntyy positiivisia kontakteja.

Sivusta seurattuna tulee pakosti huomioitua kanssaihmisiä ja heidän motiiveitaan. Enemmän odottaisi näkevänsä henkilöitä jotka sijoittaisi varojaan taiteeseen, ihan keräilymielessä. Siten tulevaisuudessa olisi toivoa nähdä nykyteoksia jonkun siipiensuojaan taltioituna ja sittemmin yleisölle näyttelyksi koottuna.

Tarvittaisiin Vihureita, Lahtisia ynnä muita rahakkaita.

Kahvi on haaleana jäänyt pöydälle näitä miettiessä.
Suljen lehden ja lähden torikahveille odottelemaan näyttelyn aukeamista.

Median valta ja pimento

Olen aiemminkin ajatellut ääneen median valtaa, mutta näinä päivinä olen vain pyöritellyt päätäni.
Odotuksia on monelta suunnalta,selityksiä sitäkin enemmän.

Kesät ovat aina taiteen kulta-aikaa esiinmarssissa, panostus vapaaehtoistyöstä maksimoituu.Tunteja ei lasketa. Ne tunnit on tehty tunteella.Aidosti.
Kun sitten koittaa tiedotusvälineille varattu aika,
valtaosa loistaa poissaolollaan.
Menee ohi hyvä tilaisuus tehdä kysymyksiä ja saada
vastauksia.Yritys kaatuu kai omaan mahdottomuuteensa.Onko niin?
Selityksiä, kuulen.

Ars Fennica palkitun töiden kohtalosta. Pakkaus ja pimentoon.Siinä esimerkki heitetyistä kysymyksistä.
Vastakaikua ei tullut.
Selityksiä, kuulen.