Kesäinen perhepotretti

Myrskyn jälkeen on poutasää..

Luova paussi

Kiittelen kovasti kommenteista ja toivon että homma jatkuu tässä myöhemmin. Nyt tulee pakollinen " luova" paussi kun joudun polven operointiin tuolla lasaretissa.
Vienee siis jonkinaikaa ennenkuin pääsen koneelle.

Olokaahan hengessä mukana.

Kuten huomaatte olen blogia selventänyt sisällön osalta,
joten osa on totta ja osa unelmaa.
Mutta unelmiahan pitää olla ja niillä on taipumus usein toteutua, siksi ne sekoittuvat lomittain tässäkin.Alkaa olla enimmäkseen jo faktaa tekstissä.
Vuosikymmenien taiteen lähistöllä olo ja tekeminen vaikuttaa.

Niitä pieniä unelmia vielä on ja ne on toiveessa toteuttaa jahka tämä revohka on ohi.
Uskotaan unelmiin.

Ruusuisia päiviä....

Tapaaminen työhuoneella

Ajan kuluksi piipahdan työhuoneelle. Taas ovat villakoirat vallanneet minun pyhätön.
Ei auta nyt muu kuin antaa valolle tilaa, avaamalla ikkunat sepposen selälleen ja ovi ulos asti auki. Sopivasti tuulenpuuska pyyhkäiseekin yli huoneen, tuoden raikkaan tuulahduksen.
Siirtelen seinustalla lepääviä töitä ja pohdiskelen tulevaa syksyä. Alkusyksy menee tietenkin lääketieteelle mutta aluksi voisin sompailla pientä näyttelyä johonkin.
Kokoilen ehdokkaita.Paperitavara näkyy olevan lopussa-olisin merkkaillut tietoja ylös. Pitää käydä ostamassa muitakin tarvikkeita ennenkuin ..on vähän vaikeampaa liikuskella asioilla.
Värit ovat saaneet taas harmaan verhon. Kuin vuosikertaviinit.

Niinhän ne ovatkin.Kun maalaan terraverdellä mehevän pullon, sisällä on taatusti täyteläistä viiniä.

Suunnitellessani tulevia, piipahtaakin kollega pitkästä aikaa.
Kohta lopuillaan oleva yhteisen näyttelymme purkaminen jääkin nyt valitettavasti hänen kontolleen mutta värvään sinne apuja puolestani,
joten ei huolta.
Muutama työkin on myyty, hyvä sekin. Provikka on kyllä iso lovi-niillähän se galleria elää, joten ei piä valittaa.
Kahvikeitin oli siinäkunnossa että ei vieraalle ilikiä keittee, joten päätettiin lähteä suosikkikivijalkaan. Kahville.
Suunniteltiin tulevia eikä ne ihan pieniä olleetkaan. Perästä kuuluu...
Kävelin reippaasti kotia kohti, sadetta en edes huomannut.

Lennon loppu

Saaristokaupungin näkymiä

Jatkoaika kesänautinnolle

Aamulla venähti pitkäksi.Koleahko sää ei houkuttanut aikaiseen ylösnousuun, joten niinpä heräsin puhelimen pirinään.
Ilouutinen virkisti kummasti ja nyt suunnittelen jo mitä tänään tekisin.
Lasarettiin meno siirtyy viikolla. Bravoo..ehdin vaikka tehdä taulun tässä vielä.Sormet syyhyää siihen malliin.

Olin koonnut jo akvarellivälineitä helposti siirrettäviin koreihin jotta sairaslomalla teen kortteja vihdoin viimein.Värit kun normaalioloissa rojottavat pöydän alla kun eivät muualle mahdu.

Aamun lehti kulttuurisivuillaan kyselee josko Helsingistä Savonlinnaan kesänäyttelyn merkeissä jalkautunut Kalhama& Piippo ulottautuisi vierailulle galleriaköyhään kaupunkiimme?
Eivät tule. Hm.
Täällä kun urheilu ja kulttuuri asetetaan vaakakuppiin,niin kulttuuri aina häviää.
Muka, ei tiloja löydy.Se ajaa yrittäväkin pois? Urheilulle löytyy tukea aina.

Kovalla rahalla ja kohinalla nousee Saaristokaupunki eittämättä upealle paikalle. Niitä onneksi järvien maasta vielä löytyy.
Mutta se rahasiivo mikä sinne uppoaa.

Toivotaan että sitä paljon pelättyä lamaa ei tule.

Saaristokaupunkiin on ihme kyllä, tulossa taidebrojekti joka sisältää myös ympäristötaiteen,- taiteilijoitten haku tietääkseni on meneillään.
Positiivinen asia, sillä esim alue jossa asun, täältä löytyy vain sisätiloista taideteoksia. Niitä kaipaa, kun pitkässä työelämässä pyöri niiden läheisyydessä aina.
Huomaa niiden puuttumisen ihmisten keskeltä.

Ympäristöä elävöittävät taideteokset ilahduttavat ja puhuttavat tavallistakin kadunkulkijaa, ilman että pitää lähteä taidemuseoon tai galleriaan.

Saattaisi innostaa jopa uusia kävijöitä taiteen lähteille.

Iisalmessa ollaan askeleen edellä tässäkin.
Jokakesäiset Koljonvirran puunveistoviikot. Nyt saadaan myös ihailla Kaarina Kaikkosen ja Iisalmen kuvataideseuralaisten yhdessä työstämää ympäristötaidetta. Kannattaa tähytä sielläpäin liikkuessaan puiden oksistoihin.

Taivas on tumman pilven verhoama mutta sateenvarjon kanssa lähden kierrokselle,Pikku-Pietarin torikujalla on käymättä vielä.Pieniä näyttelyitä useammalta tekijältä. Toivottavasti ei sada.

---- -------
Ei satanut, vaan aurinko hellii vihdoinkin!

Kesäistä ja kevyttä

Sääkartta näyttää kyllä oikeastaan muuta kuin kesäistä.
Villaista tekee mieli vetää ylle kun astuu tuonne ulos. Onneksi farkkutakki ajaa saman asian ja uskollinen sateenvarjo suojaa.
Paikallinen sää näyttää iltapäiväksi jatkuvaa sadetta.

Olisi taidemuseoon asiaa mutta ensin pitää kuitenkin kiepata
lasaretin kautta antamassa pumppufilmit ja piipahdettava labrassa.

Olisi mielenkiitoa herättävä uusi näyttelykin, kierrätysmatskuista toteutettu
ja aivan uusi nimikin asialla. Pitää lähteä tutustumaan.Sekin on nähtävä...

Kuulostaako epätoivoisen tohinalta ?

Dieetillä...

Dieetillä

Satamassa vanha kotipiha

Lehdelle tipahtaa pisara

Päiviin kuuluu sadepisaroiden ropinaa miltei päivittäin. Näinkö tämä kesä kuluukin?
Sateenvarjolla varustettuna pyyhältää meikä kuin viimeisiä päiviään
kunnes kohta liikkuu vain kyynärsauvojen ja kipulääkkeitten voimalla.
Ei riemastuta ajatus tulevista viikoista. Kasaan sairaslomalle kirjapinoa,
lehtiä ja piirustusmatskua kuin jemmari konsanaan.

Parin kollegan näyttely pitää ehtiä vielä katsastaa ja haistella kahviloiden sulotuoksuja.
Käväisin muuten pitkästä aikaa kaupunkimme kulttuurikapakassa syömässä muikut talon tapaan.
Ne joita käy syömässä Paavo Lipponenkin näillä nurkilla liikkuessaan. Muista isokenkäisistä puhumattakaan.

Positiivinen yllätys oli että entinen savutupa Sampo oli muuttunut savuttomaksi.
Siellähän voisi vaikka ruveta käymään silloin tällöin.
Paikka on kuulu kulttuurin eri alojen edustajien kantapaikkana,
ja siellä on vietetty monenkymmenen vuoden aikana
näyttelyiden ripustus- ja avajaisten merkeissä hauskat hetket.

Oikeastaan haikeana muistelee niitä hyviä aikoja.
Nyt ovat tavat muuttuneet. Ennen oli ennen, nyt on nyt.

Palattuani kylläisenä "ulkoruokinnasta" poikkean kirjastoon tutkailemaan Hesarin tarjonnan ja kulttuurisivut on taas täyttä tavaraa.
Pihkura kun ei ehtinyt sinne Hesaankaan kun painaa leikkaus päälle.
Oispa ollu näkemistä.

Kotona keittelen jälkkärikahvit ja luen uusinta Taidelehteä.
Ja eikös vaan..vesipisara tipahtaa taas lehdelle.

Lumpeenkukka lumivalkoinen...

Nuo tummat pilvet....

Pellon laidalla...

Heinäpellon pientareella...

...saa virkistäviä syklejä tuleviin suunnitelmiin kuin apteekin hyllyltä. Ideavarasto onkin nyt täytetty- kuin muinoin hamsteri täytti varastoaan pahan päivän varalle.

Olen saanut liikuskella upeassa maisemassa, haistellen ukkosen kaukaisen jylinän säestämänä laavun sinertävän savun ja pannukahvin tuoksuja.
Kamera surraa luonnon antimia talteen.Sain aikaiseksi peräti yhden luonnoksen?

Takaisin kaupunkielämään.
Olen jotenkin ollut näkeväni, että nykyinen kaupungistunut, urbaani elämänmeno koneellistaa valitettavasti alkuperäis-hakuista taidesanomaa,niinpä lähihistoria kuvastuukin töissä usein vieraana kylmän metallin makuisena.Raudan makuisena.
No, ruostuuhan se rautakin kotoisaksi vihdoin ja saa inhimillisempiä sävyjä pintaansa.
Sen prosessin jälkeen silmä löytää sen pinnasta erinäisiä kertomuksia ja rautakin tekee itsensä taiteessa mielenkiintoiseksi.
Pintaan saa eri efektejä jotka suovat mahdollisuuden struktuureihin.

Siksi luon haikean katseeni maaseudun unohtuneisiin pajoihin ja aittoihin, mitkä aarteet siellä odottaisivatkaan etsijäänsä!

Poimin kameran objetiiviin edes kuvajaisia niistä talteen, jotain korvaavaa niistä edes voi toteuttaa taiteen keinoin.

Heinäpellon pientareelta asfaliitiviidakkoon...

Aamun tietopaketti avattu ja ilahduttaviakin uutisia jälleen, onneksi.
Tänne tuppukylään on uskaltautunut muutama rohkelikko pistämään hynttyyt yhteen työhuoneen merkeissä.

Sanotaanko että kuu on noussut taivaalle,pimeys saanut edes valonkajoa.

Näitä rohkelikkoja soisi enemmänkin tähän taidetta vieroksuvaan urbaaniin maisemaan. Innostuneena siirryn eteisen hämäryyteen, nappaan sateenvarjoni ja suunnistan tutustumisvisiitille hetimiten.

Media kutsuu.Tiedotus on valttia, hei, me ollaan olemassa!