TAIDE KESKUSTELUN AIHEENA

Vaalien alla huomasin lehdistössä lisääntyneen keskustelun taiteen merkityksestä
monelta kantilta katsottuna. Puhuttiin saako taide olla ristiriitaisia ajatuksia tuova(vrt Teemu Mäen kissavideo), Kalervo Palsan raadolliset työt , esimerkiksi.

Puhuttiin myös, kannattaako sijoittaa taiteeseen eikä sukanvarteen tulevan laman pelossa.

Aloittaisinkin aiheesta: sijoittaminen, koska se tuntuu paljon paremmalle ajatukselle tuli lama tai ei.
Toivoisin kotien seinille entistä enemmän oikeaa taidetta kuin sitä siellä nykyään on.
Hyvä taideteos kun on arvokas kodin komistus ja vakuutettuna kannattava sijoitus.
Kun työ lisäksi on itsensä valikoima ja jonka aiheesta pitää, saa siitä joka kerta katsoessaan hyviä fiiliksiä.

Entä sitten kantaa ottavat teokset?

Olen blogissani aina sanonut, että kuka tykkää, kuka ei. Itse purjehdin kiireesti ohi töitten jotka tekevät pahan olon.
Tekijä haluaa provosoida katsojan työllään. Ärsyttää, ottaa muka kantaa.

No, ottaakin, mutta riskillä.

Kuka sellaiseen sijoittaa, haluaa myös osallistua provosointiin. Olla jotain, erilainen.

Siis tullaan siihen loppupäätelmään, että kaikilla on vapaus tehdä taidetta miten tahtoo. Ostaja- ja katsojakunta määrittyy mieltymysten mukaan.

Taide on loppujenlopuksi hyvä virikkeiden antaja sekä tekijälleen työprosessin aikana, että myöhemmin ostajan seinällä arvostettuna kodin kaunistajana.

BUSSIN IKKUNASTA NÄHTYÄ.

Pääsin tutustumaan ensikertaa vasta avattuun Saaristokatuun.
Kun tie oli rakennettu saaresta saareen poiketen, tulos oli kovin mutkainen. Töyssyillä oli varmistettu, että nopeusrajoitusta olisi vaikea ehkä ylittää.
Reitti työmatkalaisille vaikuttaa ihan auttavalle asialle tässä kiire, kiire yhteiskunnassa. Töitä on riittänyt monelle miehelle ja näyttää riittävän vielä pitkäksi aikaa.

Iloisilla ilmeillä vilkutteli työmiehet bussimatkustajille
kun ohiteltiin näitä ahkeria työmuurahaisia. Työllisyys onkin iloinen asia.

Maisemat ovat kauniit.Kallaves, suarineen ja salamineen, missä velpoeka riiustel.
Ajattelin kyllä mökkiläisten tuntoja näiden rakennusvuosien edetessä, heiltä on mökkirauha mennyt. Palkintona lienee kuitenkin se, että nyt pääsee mökillekkin bussilla. Ei välttämättä tarvitsekkaan moottorivenettä, se menovesi kun on niin kallista muutenkin. Vanha kunnon soutuvenhe saa taas arvonnousunsa.

Silmään sattui matkanvarrella myös todella huonokuntoisia, suorastaan kaatuvia mökkejä joissakin saarissa. Mietti, mikähän niidenkin tarina lienee. Ainakin niiden tonttiarvo nousi kohisten. Luulisin ainakin.

Itse Saaristokaupungin näkeminen veti hiljaiseksi. Mikä määrä taloja vieri vieressä, eikä mitään pieniä! Toivoa sopii, että töitä riittää,
sillä asuntolainojen summat ei taida olla ihan sieltä pienimmästä päästä.

Kokonaisuutena jos katsoisi koko Saaristokaupunkihanketta katuineen, on se suuri ponnistus jossa näytäneen onnistuneen ihan hyvin arvosanoin. Jatko jälkihoitoineen jäänee tulevaisuuden huomaan.

VALOKUVATORSTAIN haaste 107

Viikon haasteen teema: SILTA NYKYAIKAAN , sattuukin hyvään ajankohtaan kaupungissamme.
Huomenna vihkii ministeri Jyrki Katainen arvokkaasti kadun siltoineen käyttöön
ja yleisöryntäys saattaa olla odotettavissa.

Rakentaminen alkoi v 2003 ja rakentaminen jatkuu joissakin osissa vielä vuoteen 2020 saakka.
Saaristokatu lyhentää Savolanniemestä, Rautaniemestä ja Keilankannasta matkaa huomattavasti emokaupunkiin. Tulevasta asuntomessualueesta ( messut v 2010 ) ja Lehtoniemestä keskustaan pääsee nyt sitten 10 minuutissa. Lisäksi saa
upeat Kallaveden maisemat kaupanpäälle körötellessään töihin.

Sillat on nimetty alueella elämänsä aikana asuneitten taiteilijoitten mukaan.
Lisäksi taide tulee näkymään tulevaisuudessa muullakin tavoin. Haku-aika on meneillään.
Saaristokatua siltoineen tituleerataankin jo Suomen kauneimmaksi kaduksi.

KOHTAAMISIA

Turuilla liikuskellessa tapaa paljon ihmisiä, varsinkin kun suuntaa suosituille paikoille.
Kollegat oli myöskin lähteneet liikekannalle. Mikä oivallinen tilaisuus pitää työsessiokonfrenssi jossain lähisellaisessa.

Monenlaista versiota siinä lenteli ilmaan ja varteenotettavia poimittiin talteen. Jos meikä aikoo kaikkeen osallistua, niin tuleepa kiireinen talvi. Siksipä sanoinkin että varauksella katotaan mihin rahkeet riittää.

Nuoremmat aikoo olla täysillä mukana ja se onkin hienoo.

Tällainen vanha kaakki osaa ottaa rauhallisemmin vaikka mieli oiskin kuin rippikouluikäisellä.Intoa löytyisi.

Lopuksi jengi taarusti yhden kollegan töitä katsastamaan ja kahvitkin saatiin.

LUOVA LAUANTAI / Talvipalatsi

Luovan lauantain teemaan TALVIPALATSI, etsin kokoelmastani itse maalaamani
öljyvärityön joka sopii mielestäni hyvin aiheeseen.
Se on jonkun talvipalatsi,- hautautunut osittain lumen allekkin, mutta paljon kuljettu ura sinne vie ohi vartijakuusen. Kylmä helmikuinen sää lupaa valon kajon koittavan.

Klikkaamalla kuvaa suuremmaksi, näet kuinka kylmää on.

KORVAMERKITTYÄ

Käydessäni tänään torilla, ei voinut olla törmäämättä pyrkyreihin.Olivat niin tyrkyllä että!
Sai kahvia, makkaraa ja puuroa..juomapuoli oli suppea, siis se pelkkä kahvi.Papukaijamerkkejä olis tullut jos ois ollu muutakin. Ei vaineskaan.

Siinäpä sitten helposti puhetta kehkeytyi kun olivat niin puhetuulella. Aloin tietty, tivata mielipidettä kulttuuritarpeisiin ja vaikutuksesta ihmisen hyvinvointiin.Samoilla tavoitteilla ollaan, sain jokaiselta kysyttävältäni vastaukseksi. Sana, korvamerkitty kohdennus,soljui jouhevasti jokaisen huulilta.

Turhaantuneena luovutin, sillä oikeaa keskustelua järkevästi, konkreettista faktaa
sain rivien välistä siilata turhaan.

Pienessä, tai no,keskisuuressa kaupungissa, ei taide elätä kuin pari, kolme taiteilijaa. Onko ne sitten niitä korvamerkittyjä? Mielestäni kyllä,koska taiteilija-apuraha jos mikä, on sitä.
Entä ne 30 muuta, sinnittelevät miten parhaaksi näkevät, hanttitöillä tai kortistossa
olemalla. Luovuus ja koulutus kuihtuu varmaankin.
Ajattelen myös alinta kastia, kuvataiteesta kiinnostunutta harrastajaa. Into on kova toteuttaa itseään, mutta maalaa useimmiten kotioloissa, kun sitä korvamerkittyä avustusta työtilan vuokraamiseen saa vuokratasoon nähden aivan liian vähän.

Turinatuokio on lopuillaan kun alan kiirehtiä bussiin, kotia kohti. Eikä mitään uutta kuvataiderintamalle luvattu. Katteettomiin lupauksiin en usko.

VALOKUVATORSTAI / haaste 106

Haasteen teema; Suomalainen nuorallatanssi.

Kävellessäni keskusaukiolla, aakeella laakeella, tuli mieleen että merkit tulevasta aavisti. Vielä pari vuotta sitten tyhjiä liiketiloja ei näkynyt, väljää rahaa
oli saatavilla. Yrittäjyys kannatti työssä sekä kotien kohennuksessa. Nousi hienoja linnoja niemen nokkiin ja rantamiin. Huhhuh.
Nyt näkee jo useita tyhjyyttään kaikuvia liiketiloja ja isot linnat on myytävänä.

Kahdeksankymmenluvun taantuman kokenut hirvitteli menoa päätä puistellen.Siispä tähän tultiin. Nuorallatanssi vaatii tasapainoilua tulevina vuosina. Amerikan tyyliin meno ei tiedä hyvää ainakaan Suomalaiselle.
Kai jokaisen sukupolven oppi on opittava että iloitsisi pienistä. Opetus kait on se, että oppii arvostamaan pieniä asioita. Mene tiedä.

Kovin vakavan ajatusaihion repäisin viikon teemalle.

En ole ehdokkaana kunnallisvaaleissa.

RUTIINEISTA TULOKSEEN.

Arki alkaa maistua vähitellen kun alkukankeudesta selviää. Polvet käynnistyvät kuin dieselmoottorit- hitaasti, mutta kun alkuun pääsee niin kyllä ne sitten alkaa olla kuin pari kuukautta sitten ennen leikkausta.

Työhuoneella pitää hiukan jatkaa töitä sillä pieni sarja on tavoitteena saada valmiiksi täksi syksyksi. Töitten koko on 30x30 cm. Ne on nopeita tehdä ja helpompi saada vaikkapa myytyäkin. Tietysti suuri ois vielä helpompi maalata, mutta nähty on että varastointi ja myynti tulee ongelmaksi.
Suuruudenhulluksi ei siis kannata ryhtyä jos takana ei ole kova maine, suuret varastot ja tilaus työlle.

Työtilan kautta aion suunnistaa lehtisaliin lukemaan Hesari ja päivitän muutenkin kulttuuritietoni.
Iltapäivälle kerrytän sekalaisia hommia, jotka ovat odottaneet tekijäänsä.

Luovan lauantain teema/ Eteenpäin

Luovan lauantain teema oli Eteenpäin.

Teokseeni olen koonnut lapsuuskodin vintin aarteita.
Hevosemme Virkun kenkä on kulunut eteenpäinmenosta. Vei monesti aamulla aikaisin joko heinäpellolle tai talvella kirkkoon.

Mukavia muistoja.

Ruokailuvälineet kuluneet.Kasvattaneet lapsen aikuiseksi.

Missä olen nyt?
Työnperässä kaupunkiin muuttanut ja pitkän työsaran kulkenut.Mummuksi tullut.

Lapsuuden haave, taiteentekeminen tätäpäivää ja tulevaisuus näyttää valoisalle.

VALOKUVATORSTAIN HAASTE

Valokuvatorstain teemaan valitsin tämän avaruuskuvan. Operaatio Maa on myrskyn kourissa.Pitää tehdä jotain jo nyt ettei tähän jouduttaisi.

KIVET SYKSYLLÄ

Kivetkin ovat saaneet syysasuunsa lisäväritystä.Kuin maalaus joka rauhoittaa väreillään! Lapset kuvittelisi tuonne koloihin maahisia asumaan. Me ainaskin tiedämme että siellä asuu muurahaisia, hämähäkkejä ja muita ötököitä.

LUONTO MAALARINA

Veden laineet, kallioiden harmaat ja heinikon syksynvärit pysäyttävät lenkkeilijän
väistämättä. On pakko ihailla luonnon maalarin töitä!

LITURGINEN TOIMITUS

Aamu alkoi mukavan verkkaisesti ja ajattelin taas suunnata maalienhajua kohti päivemmällä.Työhuone kutsuu.
Pientä takkuilua kuitenkin tahtoo olla nykyään seurauksena myöhemmin illalla. Hajut on pahasta. Aion kuitenkin pienen sarjan saada aikaiseksi, tuli mitä tuli.

On se vaan harmi että harrastuksestaankin pitäisi luopua. Maalaussessioon liittyy jotain liturgista tunnelmaa joka vie mukanaan. Ympäristöstä häviää kaikki häiritsevä tekijä.

On vain sivellin, värit ja kangas.

EILEN PENSAASSA.TÄNÄÄN MAASSA.

Eilen vielä nämäkin olivat pensaissa mutta viimeöinen tuuli ja sade varistivat ne maahan. Viimeisetkin lähti raekuuron myötä tänään!
Nyt tuntuu, että kaunis syksy on ohitse.
Tulee sateita, pakkas- öitä, kylmää ja taas kylmää.. Kävelylenkit sujuu rivakampaan tahtiin talvea odotellessa.

RUSKAN VÄRIKYLVYSSÄ.

Värien loistoa on vielä,- mutta sääennuste lupaa jo myrskyä. Luulenko vai onko väärä huomio se, että ruska on tänäsyksynä poikkeuksellisen loistelias? Itse ainakin koen niin kun liikun tässä värikylvyssä. Kuin käärisi punaisen, orannssin, keltaisen ja terraverden väreihin.
Tuntee että on osa tätä palettia kun lisään vielä räväkän väripilkun omaankin vaatetukseen.

Valokuvatorstain haaste/ KILTTI

Tämä Herra ON KILTTI. Vietti just synttäreitäänkin.

Hitaasti eteenpäin

Aikomukseni oli aloittaa työstäminen työhuoneessa, ja yllätys yllätys itsellenikin sain jopa valmista jälkeä aikaan.

Allaoleva vuori on tulos siitä.
Kuvanneeko se aikaa jota tässä olen kituutellut oikeastaan vuodenpäivät?

Olen aina kapinoinut sitä, että elämän surullisia kausia en tauluuni tee.
Kuvaako vuori kuitenkin sitä nyt.
Jos, niin siitä työstä kyllä saa irti muitakin ajatuksia, joten se on katsojaystävällinen myös laajemmin.
En maalaa kalloja,teurasjätteitä ym josta tulee pahaolo vain katsojalle.

Olen sensuuntaisista näyttelyistä itse liuennut nopeasti ulos. Skandaalityöt ei ole mun heiniä.

Maalaus alkaa taas kiinnostaa ja kun tämä liikkuminen helpottuu, pääsee taas loikkimaan sisälle taiteenmaailmaan...hitaasti, mutta varmasti.

Työhuoneen tuoksut kutsuu.

Kiipeä vuorelle