Taiteen saralla ahertaminen harrastuspohjalta yli 20 vuotta, tuntuu pitkältä ajalta. Silloin alussa, olin ensimmäiset 10 vuotta vielä työelämässä tiukasti kiinni. Kuitenkin näin jälkeenpäin ajatellen, ainakin panokseni yhdistyksen hyväksi oli 110 lasissa. Töitä oli paljon, leipätyössä, sekä maalariharrastuksen parissa. Silloin puhallettiin enemmän yhteenhiileen, vaikka tulisieluja silloinkin oli. Taiteilijathan ovat tunnetusti vahvoja luonteita. Tekeekö aika, vai mikä, että nykyään tuntuu, että perinteet on lakaistu maton alle. Niitä ei kunnioiteta? Mitä nykytaiteilijoille tarkoittaa historia? Näyttää sille että se on vain harmaata sumua joka estää näkyvyyttä? Haittaa vaikutteita antavasti ja uuden luomisessa.
Olen saanut seurata sivusta ajan muutosta, turvallisen matkan päästä.
Onneksi.
Yllä oleva työ on tehty silloin harmaana aikana, eli noin kaksikymmentä vuotta sitten, harrastuksen alkuvuosina. Jostakin syystä, en hennonut sitä myydä, ja tyttären kodin seinällä se majailee..
Se 30.000 kävijän luku huristaa hm..ihmettelen vaan ihan uskomattomissa luvuissa. Aihepiirinä taide, odottaisi että kävijämäärä olisi aika suppea. Siksi iloitsen että kävijöitä on noinkin paljon!
KILPAILU ON RATKENNUT!
Arpa suosi ANONYYMIÄ! ONNEA VAAN ja TUOTEPAKETTI ODOTTAA!
Siispä pistä yhteystiedot sähköpostiini niin postista tipahtaa ylläri!
3 kommenttia:
Onnea voittajalle!
Hieno on ollut silloin jo työsi.
Voittajalle paljon ONNEA!
Ja sinulle myös, hieno on saavutus ja työstäsi tykkään myös. Siinä on rauhaa ja seesteisyyttä.
Kauan minäkin touhusin yhdistyksessä, ensin sihteerinä sitten puheenjohtajana, mutta nyt vain nautiskelen ja jätän työt nuoremmille.
Kovin on tuttua tuo mitä kirjoitit. Olen myös toiminut taideyhdistyksessä ja tullut nyt huomaamaan, että kyllä se aika muuttaa ihmiset ja sen mikä koetaan kulloinkin tärkeäksi.
Lähetä kommentti