Puussa näkee ajankulun. Keskipisteessä nuori taimi, joka on pinnistellyt talvenkylmän kourissa.
Pärjääkö talven yli paleltumatta vai ei?Kesät ovat vahvistaneet vuosi vuodelta ja vuosirenkaat laajenee ja laajenee.Paljon on puu nähnyt, mitä se voisikaan kertoa jos voisi? Ainakin sen, että metsäneläimet olivat sen ystäviä. Paljon viserryksiä ympärillä, käen kukuntaa,ukkosen jyrähdyksiä, salamoiden välähdyksiä, sateen ropinaa.Juurelle eksyneet kulkijat, ne kaksi- ja nelijalkaiset. Jokaisella jokin päämäärä, jotain hakien. Vuodet sai puun epävarmaksi ja eräänä päivänä se kaadettiin kolisten alas ja vedettiin taloa kannattamaan.
Sitä se tekikin kunnialla, kokonaista sata vuotta. Yli ihmisiän sen se teki, ja vieläkin sukupolvet sen pintaa hellästi hyväilee.
1 kommenttia:
Puu on kaunista, kun se muuttuu harmaaksi. Tuntuu pehmeältä, mutta onkin kovaa ja kestää vaikka mitä, paitsi ei tulta.
Kyllä tämäkin puu varmaan on monenlaista nähnyt, ja mielenkiintoista olisi tietää, että mitä kaikkea!
Lähetä kommentti