Naistenpäivä aamuna oli mukava herätä, varsinkin kun on nainen! Pieni juhlatunnelma pysyttelee ilmassa, vaikka sanomalehti sai taas kulttuurisivuillaan mietiskelemään. Nimenomaan taiteilijoitten ikuista ongelmaa. Varastojen puutetta.
Juurihan aiemmassa postauksessani puhuin omien töitteni raivauksesta tilojen puutteen vuoksi.
Ja minä kun en ole koskaan ollut edes ammattitaiteilija, leipäni hankin aivan muusta "kunnollisesta" työstä. Mutta kun on suvussa paljon taiteilija-ainesta, ei se omena kauas puusta pudonnut. Piti edes harrastaa ja hyvä niin. Enemmän luovuus antaa vapaasta harrastuksesta tekijälleen. Väitän. Mutta saatan olla väärässäkin? Kolmekymmentä vuotta kuitenkin elämästäni olen taiteelle uhrannut iloisin mielin. Paljon se antoi ja töitäkin on myyty vuosien varrella, jotka ovat aina yllättäneet positiivisesti. Nyt näyttelyyn lähteneet menivät yhteisnäyttelyä varten joka on avoinna tuolla rajan pinnassa kesästä vuoden loppuun. Sinne tulee paljon lahjakkaampia taiteilijoita kuin minä, mutta joukossa ollaan pitkästä aikaa. Tauko johtui leikkauskierteestä, onneksi ne ajat on takanapäin! Siirryn tekemään pieniä töitä, niiden säilytys-kuljetus on helpompaa.
Taidemuseoiden kanta on että ne ei voi varastoida kaikkia taiteilijoitten töitä varastoihinsa, olisi taiteilija sitten kuinka ansioitunut hyvänsä. Ei niin. Vain ne teokset jotka on hankittu kokoelmiin, niille on velvoite säilyttää. Niillekkin tilaa on vähän. Museot täyttyvät, vaikka määrärahat taideteosten hankintaa varten supistuvat koko ajan.
Kun aika jättää taiteilijasta, jää perikunnille ongelma taideteosten myötä. Välttämättä perikunnat ei pysty kokoelmista huolehtimaan ja sanonpa että saa aikaiseksi vaikka sukuriitoja ( vrt vielä käynnissä olevia taidekokoelmariitoja..)
Viisainta olisikin että osaisi raivata varastoaan ja hävittää keskeneräiset työt, viedä kaatopaikalle jos ei muualle kelpaa. On turhaa ajatella että "aika tavaran kaupihtoo" Sillä jos ei ole todella taideguru, eikä ole euroja monta nollaa perässä, varastointi on hassua.
Eräs ihailemani taiteilija sanookin, että kaikki taide ei ole ikuista! Vain helmet tulisi säilyttää, ne joitten
kautta katsoja kokee positiivisen sanoman.
Lehtijutussa pohdittiin asiantuntijoiden suulla sitäkin, että joku suurhallisäilytys ratkaisisi osan ongelmaa. Mutta ihan totta, mitä ne siellä varastossa tekevät? Niidenhän pitäisi olla ihmisten keskellä. Töidenhän pitäisi olla koettavissa niin julkisesti kuin yksityiskodeissakin...
Kuka keksisi sisustus-kodinkaluste ym yhteistyöstä taiteilijoitten kanssa? Pientä pintaremonttiakin saisi lisätä aina teoksia stailauksiinsa!
Tällaisin naistenpäiväajatuksin...
YLLÄOLEVA TYÖ: oma öljymaalaus vuodelta 1997.
