KESÄDUUNI SISUSTUSSUUNNITTELIJANA

Vietin viikon Salon seudulla mieluisassa puuhassa. Sain käyttää luovuuttani mielin määrin!

Miten mukavaa olikaan miettiä erilaisia vaihtoehtoja, ja tehdä karheasta navettarakennuksesta

persoonallinen kesähuone ylisineen. Kaikki rekvisiitta löytyi talosta ja ideat syntyi ne nähdessäni.

Ikkunaan keksin ristikoiksi bambuiset kukkatuet. Tuli eurooppalainen fiilinki. Sininen puuvilla päiväpeitto kasarityynyineen vahvisti tunnelmaa.

Seinät oli kalkittu edellisinä päivinä, joten se nopeutti suunnittelua, sillä parin päivän päästä

olikin talo täynnä vieraita. Vanha, 70- luvun sohva sai paikkansa ja vanha seinäraanu

selkänojalla antaa väriä oikealla tavalla. Sohvapöytä seinänvieressä päällään pellavaliina.

Kun löysin itämaiseen vivahtavan tuikkulampun, kokeilin kävisikö huoneen henkeen.. ja siihen se jäikin sitten. Pöydän yläpuolelle löytyi sopivasti haalistunut vanha peili, josta tuli mainio kynttilälampetti. Lattian sementtilattia korostuu maalauksellisesti mattojen välistä.

Nurkkaan löysin maitohinkin ja myöhemmin " kukaksi" oli aivan pakko asettaa kulunut juuriluuta.

Kesähuoneen eteiseen ei paljon tarvinnut tehdä muuta kuin asetella ja hyllylle hakea vanha radio. Ikkuna sai tännekkin ristikon luomaan luostarimaista tunnelmaa.....

Kesähuone sai ensimmäiset yöpyjänsä.....

Ylisten somistuksesta kerron ensikerralla. Pihajuhlat olivat lauantaina ja sunnuntaina kävimme Tammisaaressa Helene Schjerfbeckin näyttelyssä joka itselleni oli matkan kohokohta.

( Jos Helenelläkin oli epätietoista vanhetessa jatkaako maalaamista, niin aina se kannustus jotain löytyi. No. Niinhän tässä epäilee itsekkin, jatkaakko?)

SATAA SATAA ROPISEE...

Aamusumu kiehtoo aina. Se luo jännittävät,

hämyiset maisemat, ääriviivat häipyvät.

Luin kauan sitten kirjan: Avalonin usvat-

ja se tulee usein mieleen kun näppäilen

innokkaana

sumukuvia.

Aamuvirkkuna näkee asioita

jotka Matti Myöhäisiltä jää näkemättä.

Pihan sireenien lehdet notkuvat pisaroitten painosta.

Varpuset lymyää pensaan suojassa,

mutta joskus tipahtaa iso pisara niidenkin niskaan

ja niinpä välillä on höyheniä pörhistettävä. Kuuluu

surkea: piip!

Lenkillä bongasin tien varresta ensimmäisen metsämansikan.

Kovin on vielä kesken kypsyminen.

Saa rauhassa kasvaa, sillä

tien varresta ei kukaan poimi.

Hyvin oli paikkansa valinnut.

Olen lähdössä viikon reissulle. Pudottaudun kartalla Saloon. Siellä on tiedossa isot juhlat-joten viikon päästä palaan...

SKYWATCH FRIDAY no.53

Muutama pilvenhattara ajelehtii taivaalla. Eikös tuollaiset lupaa hyvää ilmaa?

Kaislikossa suhisee, vesi virvoittaa..

Luin jostain, että jos kadulla ilmestyy eteesi höyhen, pitää toivoa jotain?

Muistin toivoa hyvää, mutta jos paljastan, se ei toteudukkaan, joten....

Lokki Joonatan ja Hannu Haapana päiväkävelyllä...

AKRYYLIÄ ja SAUVAKÄVELYÄ...

Lokki kaartelee lammen yllä seuraten sauvakävelyäni. Mitähän luulee saavansa. heitänkö taskusta patonkia,- ehkä? Olen varannut jotain herkkupaloja linnuille, mutta kohteenani on nyt tuo vielä arka sorsapoika, joka ei vielä uskaltaudu lähellekkään. Kiertelee vaan epäluuloisena tuolla edempänä. Jatkankin matkaani toiselle lähilammelle, jossa on sama tilanne..ei lähelle uskalleta. Ovat reppanat vielä niin pieniäkin..ihan kuin poikaset ois syntyneet vähän myöhempään, kuin viime kesänä? Niinpä teen lenkkini taskut pullollaan..leivänmurut saakoon Pajatsonräjäyttäjä ( kurre). Sille kyllä kelpaa ja vierestä tulee ottamaan, on se sellainen veikko.

Kotoparvekkeella riittää hyörinää, itselle ja kimalaisille. Kukkien kastelua, nuutuneitten kukkien nyppimistä minulle ja kimalainen hyörii lobelian kimpussa. Käy uskollisesti joka kukan läpi...

Välillä istahdan lukemaan. Mutta huomaan vaan, että vaikka on hyvä kirja, niin aina yllätän itseni seuraamasta kimalaisen touhuja.

Taulukin on kuivamassa kaidetta vasten,- tuuli yrittää puuskaisesti kaataa sen, mutta ehdin pelastaa viimehetkellä! Otin käyttöön akryylivärit, sillä työ kuivaa nopeasti ja eikä haise. Sääli, sillä ei mikään ole parempi tuoksu, kuin öljyvärin tuoksu, mutta se astma- ei tykkää yhtään siitä.

Pakko taipua terveyden edessä.

Keitän kahvit ja silmä alkaa taas vilkuilla työtä silleen, että kohta olen sen kimpussa taas...

VALKOISET LAIVAT

Kuvamuistelut satama-ajoista jatkuu..silloin kun tuli nappailtua aikapaljon kuvia. Nämä kaikki on parvekkeeltani otettuja.
Ylävasen ja alaoikea oli purjefregattaa. Oli upeaa katsoa purjeveneitä niin läheltä. Lipuivat ennen lähtöä edestakaisin kuin valkoiset höyhenet. Itse kilpailureitti oli koko ajan näkyvissä, joten sain jännätä omaa suosikkia.
Alhaalla isokuva on matkustajalaivojen ensilähtö satamasta kohti risteilyä. Taisi olla harjoitusajoa, toimiiko tekniikka. Sinä kesänä olikin
vesi alhaalla koko kesän ja niinpä yksi iso laiva juuttui matalikkoon. Näytti hurjalle kun laiva kallistui. Aika kauan siellä töitä tehtiin että saatiin onnellisesti hinattua syvemmälle...
Oikealla ylhäällä on ikkunani alle seilannut ulkomainen kaunotar. Niin isoa alusta ei tietääkseni näille korkeuksille ole ennen uskaltaututkaan. Huhu kulki, että se olisi ollut Lady Di:n appiukon laiva. En usko, että oli. Joka tapauksessa se oli loistoristeilijä, ja sillä rahalla olisi ostanut varmaan kerrostalon..Miehistö puhui ranskaa. Hienoa väkeä, vitivalkoiset uniformut ja hinkkasivat ahkerasti koko ajan olemattomia tahroja laivasta. Yöllä näin kun söivät kynttilänloisteessa kultaisilta lautasilta. Ja, tottakai, shamppakaljaa näytti olevan palanpainikkeena. Seuraavana päivänä herrasväki lähti limusiinilla liikkeelle ja miehistö vei laivaa vesiteitse- olisiko treffipaikkana Savonlinna- en muista. Siitä oli lehdessä juttua. Kuulemma kiire Välimerelle kun täällä Pohjolassa olikin niin kylmää..
Oli se nähtävää kun alus yritti lähteä satamasta. Mutavesi oli pitkään lähdön jälkeen pinnassa. Pääsivät kuitenkin irtautumaan ja sinne menivät, sen kesän ihmetykset!

LUONNOSSA...

Kun sade hellittää, on aika iltalenkin. Lenkkipolun varrella pysähdyn usein tämän hylätyn talon
portin lähelle. Jään miettimään, mitä tuokin talo osaisi kertoa? Onko sukupolvi haipunut olemattomiin jättämättä jälkeläisiä, jotka olisi jatkaneet asumista siinä? Vai onko muuttaneet muille maille vierahille leveämmän leivän perään? Näitä hyljättyjä taloja näkee yllättävän paljon.

Lammella jää katselemaan lintujen edesottamuksia. Yksi on kivunnut jalustalle ottamaan nokosia.Toiset vielä täyttävät vatsaansa. Olisiko jo jälkkäri menossa?

Lampi on sateen jälkeen niin tyyni ja kaunis!

FIKTIOTAKO-TAIDE?

Taiteesta ollaan aina monta mieltä, ajatteli MIKKI vedellessään väriä pohjalle.

Siinä työn lomassa ajatus lähtee usein harhailemaan
omille teilleen. Tuli mieleen Elmer Diktoniuksen ajatukset:

- Suuri taide ei " tunnelmoi"- se repii kappaleiksi.

Jokainen todellinen taideteos on aurankärki.

- Yhtä vähän kun kavahdamme lääkäriä koska

hänen on pakko käsitellä märkiviä ruttopaiseita.

Yhtä vähän meillä on aihetta inhota taiteilijoita jotka

puuttuvat elämän sairausoireisiin ja paljastavat sen

inhottavia haavoja!

Herkimmät ja tunteellisimmat luovat useimmiten

kovinta ja häikäilemätöntä taidetta.

Heitä ei pidä tuomita siitä.

Nykyisen yhteiskunnan kirous on vääntää

kaikki paradokseiksi.

Voi voi, ajatteli MIKKI. sairaaksi tulee nyky-yhteiskunnassa vähemmälläkin. Runo on vanha, joten aika oli ehkä silloin toinen,
silloin saattoi raadollisetkin työt antavan jotain..tai sitten ei! Terapiana taide antaa paljon, mutta katsojan pitää saada työstä
miellyttävä, hyvä olo. Sen voisi vaikka laittaa seinälleenkin.

Näitä ajatteli MIKKI ja veteli harmaata valkoisen ja ruusunpunaisen viereen.

FIKTIOTA LAMMELLA

Aamun koleus jäykistää Repesorsaa...hohoijaa. nokka untuvatyynyllä oli lämpimässä kyllä, mutta aamun koleus
palautti oikukkaan kesän temput Repellekkin oitis. Eukko oli jo liukunut murkinan hakuun ja ipanat osittain.
Krääk. Maha murisi joten pakko on räpylöitä suoristella ja venytellä, että onko niissä vetoa. Vedossa ovat. Varoitushuuto, ja kylläpä
7 silmäparia aukeni heti. Yksi pyrähdys vain kun olivat kasassa ympärillä...mitä, mitä? No evästä pitäisi lähteä tsiikailemaan vaan!
Mutta sitä ennen, riviin järjesty, mars! Vesi syöksähteli kuin karusellissa, sillä sulkeiset olivat sorsanpojille aika uusia. Aika opettaa, että se pitää tapahtua kuin huomaamatta, ettei vaara vaani. Sulkeiset onnistui ja poikue lipui ulpukoiden sekaan herkuttelemaan.

EINO LEINON PÄIVÄÄ

Tänään on runolle ja suvelle omistettu päivä. Liput nostettu liehumaan.

Luonnossa suorastaan pursuaa aiheita joihin Eino Leinokin
altistui aikoinaan, ja esimerkkinä vaikkapa iki-ihan HYMYILEVÄ APOLLO!
Lainaan tähän ensimmäisen säkeistön päivän kunniaksi:

Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa,miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?

Hyvää runon ja suven päivää!

HEI HULINAA!

Asuessani satamassa oli näkymäni viinijuhlien ja wanhojen laivojen fregatan aikoihin tämä!

Hei hulinaa! Laivat, katujunan vislaus, matkustajalaivojen huutoa säesti viinijuhlien äänien sekametelisoppa lisättynä lokkien kirkumisella. Oli Riviera- meininkiä. rauhallisempana aikana

matkustajasataman ravintola piti musiikista aamuyölle asti huolen.

Muurinpohjalettuja tuli lähikojusta aika usein haettua. Vaan eipä tuo painossa näkynyt silti, joten ei tarvinnut vaakaa vahtia sen vuoksi..

Kesät menetteli satama asuinalueena, mutta talvet...järveltä hohtava kylmyys ajoi pois!

Kuitenkin aina mielelläni palaan kävelemään ihanalle Väinölänniemelle, mielimaisemaani.

Kallaves on aina Kallaves!

POIMITTUJA KESÄPÄIVIÄ

Ukkosmyrsky pyyhkäisi kaupungin ohitse, mutta lähikunnissa tapahtui!

Ilmojen haltialla oli metsätyöpäivä. Puita oli sikinsokin, siinä ei diakonaalisuora

ollut käytössä...Eikä joutanut ilmojen herra katsomaan oliko alle jäämässä maanmatosten autoja.

Täällä kaupungin viidakossa ei myrskystä tiennyt mitään!

Edellisenä päivänä oli ennätyshelle. Mehiläisillä oli hyörinää

kurtturuusun kukkien

kimpussa.