VÄRIKOLLAASI/ Puolukanpunainen

Puolukanpunaista marjaa, mehua ja hiukan taulustakin löytyy.. Miksi väriksi muoti-ihmiset tätä sanoisi..burgundi? Punaviini? Jokatapauksessa syysihmisen väri joka piristää!

MYRSKYN JÄLKEEN ON...

Miten kaunista. Tyyni lammenpinta, jolle heijastuvat rannanpuut...

Jossakin sataa...ja pian tulee kiire suojaan! Rakeita, ukkosta ja salamaa! Huh.

Kuluu hetki, ja myrsky on ohi! Aurinko pilkistää jo.

AJASSA-NYT !

Joutsenten levähdyspaikalla on hiljaisempaa tänä vuonna. Mistä johtuneekin, niin edellisinä vuosina joutsenia asusteli väliaikaisessa etapissa enemmänkin. Kuitenkin on mukavaa nähdä, että joitakin on paikalla tänäkin syksynä.Niistä on tullut lähialueen ihmisille ahkera kuvauskohde. Paikka missä joutsenet uiskentelee, on sen verran kauempana, että ne ei häiriinny paparateista...

Tuulen töitä...

Pikku koivu, valmistautumassa syksyyn...

Tänään on pihatalkoot pihalla ja se tietää näidenkin kukkien matkaa kohti kompostia. Taloyhtiöltä puuttuu sellaiset kellarivarastot että voisi säilyttää juurakot talven yli. Sääli. Leikkaan kuitenkin omaan maljakkoon joitakin kukkia synntäripäivän kunniaksi!

Varmaankin miehet sytyttää grilliin syksyn viimeiset tulet ja saunan jälkeen maistuukin sitten ne vakiomakkarat. Onneksi niitä ei ole tullut herkuteltua kuin viimeksi juhannuksena!

KAKSI TAPAA KERTOA..

On tullut luettua oikein maratoonitahdilla. Varaamiani uutuuskirjoja tippuu kirjastoon ripeästi. Syysflunssan liitteenä kirjoja siis kahlattu.

Siitä huolimatta, aika on käynyt pitkäksi ja kaipaa toimintaa taas...siispä näytän tämän työn: jossa teksti ja peili antaa infoa missä mennään, ja se ei kauniilta näytä. Kurttuja aivan liikaa ja grammoja muuttunut kiloiksi! Haluaisinko että se näyttäisi näin..kiiltävältä, siloiselta, salaperäiseltä?

.. Mutta kun tuntee olonsa ihan kuin tämä vanha palvelija. Mutta kertooko ruostunut, rosoinen pinta enemmän kuin kirja? Ainakin kosketus antaa mielikuvaa, vaikka ei muuta kerro? Tunnen itseni tuon kihvelin kaveriks, ainakin!

Tämä työ koki reputuksen, mutta eihän kaikkee voi saada...

VÄRIKOLLAASIT / RUSKA

Flunssapotilaana jouduin poimimaan arkistosta ruskaa. Jotain sentään löytyi..

VÄRILEIKKIÄ.

Tuhannet kuplat kohottavat kasvit valoa kohti...

miljoonista minikuplista isoksi kasvavat.

Valo antaa värin...

..kun valo koskettaa... tulee eloa, varjoja ja väriä.

Syksyn merkkejä..

Rannoilla alkaa näkyä lieviä ruskan merkkejä.Lehtivihreä pakenee ja keltaista, punaista ja ruskeaa näkyy jo siellä täällä. Luonto on syksyllä kaunista! Ilma on raikas hengittää ja lenkillä viihtyy paremmin kun helle ei vaivaa. Syysihminen olen, syksyllä syntynyt....

Ruska ei tänä syksynä tule kovin loisteliaaksi, ennustavat. Putoaako lehdet näin pian?

Kovat tuulet pudottavat lehdet keltaiseksi katteeksi puun juurelle, kuin suojaksi!

Pihlajissa on valtavan paljon tänä syksynä marjoja. en ole moista määrää nähnyt moneen vuoteen. ennen sanottiin että pihlaja ei jaksa kahta taakkaa kantaa yhtaikaa..marjoja ja lunta. Pitäisi siis tulla vähän lunta talvella..senhän näkee nyt sitten. Ainakin tilheillä on juhlat tiedossa!

VÄRIKOLLAASI viikko/ LUUMU

Värikollaasiviikot sai aloitusvärikseen LUUMUN. Tässä omassani taitaa luumua olla vain tuo luumupussi? Nuo muut jostain syystä muuttuivat melkein sinisiksi?

Vanhat rakennukset

Eilen käydessäni satamassa, KALARYSSÄYKSESSÄ:( kalamarkkinat) tuli kierreltyä taas tutuissa kortteleissa. Löytyi ihmettelynkin aihetta! Tämä rakennus, joka oli tätini talo, oli saanut jalat alleen. Luin kyllä lehdestä operaatiosta ja tarkoitus oli käydä taltioimassa se, mutta unohdin!

Lähtötilanne oli siis tämä ylläoleva kuva...

..mutta mitä ihmettä? Talo oli hiipinyt lähemmäksi viereistä taloa?

Ja tässä talon tyhjä paikka ammottaa tyhjyyttään?

Vastaus arvoitukseen: Jannen talo on suojeltava rakennus ja se siirrettiin kokonaisena kuukaudeksi sivuun jotta pohja saadaan kunnostettua. Tontille on alas tulossa parkkihallia.

Niinpä sitten talovanhus pääsee taas paikalleen ja se saa restauroijat hyörimään ympärilleen kuten vanhanrouvan kuuluukin saada!

VALOKUVATORSTAI haaste 139/ RAJATTU

Viikon haaste, RAJATTU. Poimin arkistosta tämän kuvan sillä tämä toi mieleen ainakin itselleni.. että tulee ajoittain ajatelleensa aika suppeasti asioita. Kuitenkin kun oven avaa, on valoisaa vastassa, useimmiten.

SKYWATCH FRIDAY-SEASON 4 EPISODE 8

The clouds of heaven...

....than the wavy seas

...Riding on the arc of the rain

IHOLLA IMAGO..

IHOLLA IMAGO. Miten sen kuvaisikaan? Kierrätystaiteessa sen esitystapaa saa makustella tovin, ennenkuin se välähtää..heureka! Vaahtomuovithan ovat kuin ihmisen iho ja iho sai imagon vanhoista rahoista ja kirpparilta kauan sitten pelastetusta komeasta studiokuvasta. Työ sai nimen Virkamies!

Yksi on orpo ilman toista.. Niinpä toinen työ sai ihollensa äitini 60 luvulta jääneen kukkaron jonka sisällä oli nuo jo ruostuneet pennit. Mitä kaikkea tuo äidin kukkaro kertoisikaan lapsuudestani- tai kuuskytluvullahan olin jo melkein aikuinen! Kuitenkin se kertoisi samaa kuin äidin kirjeet jotka ovat tallessa vieläkin. Ne kertovat vanhan ihmisen krempoista, flunssaisesta ajasta ja markan riittämättömyydestä. Silti oli aina kirjeessä kaksikymmentämarkkaa.

Hiuspinnin muistan olleen aina äidin nutturaa taltuttamassa kun se aina tahtoi valahtaa karkuun.

Tämä työ sai kuitenkin nimekseen Kauppa-Lopo siksi että olin lukenut juuri Minna Canthin kirjan ja sen kuvaus köyhästä kansasta oli riipaisevaa luettavaa.

ROMUTAIDETTA TUNTEELLA!

Nämä työt tarjosin näyttelyyn Pohjois-Savon kuvataideseurojen yhteisnäyttelyyn. En ole vaan ottanut selvää kelpuutettiinko näitä. Kuraattori näkee aina omalla tavallaan, eikä siitä pidä ottaa itseensä jos rankataan. Pitkään kuvioissa olleena sitä oppii ottamaan asiat ammatillisesti, eli aina voi kuraattorilla olla opetuksen siementä jaossa.

VALOKUVATORSTAI 138 haaste/ INHIMILLINEN

Viikon aihe: INHIMILLINEN. Nämä Reijo Kelan teoksen hahmot jos mitkä, ovat inhimillisiä.

TÄMÄ KANSA

SUREEKO HUONOA VILJAVUOTTA/

VEISAAKO VIRTTÄ/

RAPPION VALLASTA/

PELÄTEN PAHINTA/

TOIVOEN PARASTA?

SE ON SYYSKUU..

Lenkkipolun varrella tämä hauska lehtikuusi on etappi yksi.

Pihan ihanat pensaat ajoi huoltomies maanantaina alas! Voi itku..

Ikkunani alla oleva vaahtera ei ole vielä näin kaunis, tämä kuva on viime syksyltä. Se pukeutuu parhaimpiinsa loppukuusta jolloin ihailen sen loistavia värejä. Väri on kuin valaiseva aurinko! Jos sataa niin väri vielä korostuu hohtavampana.

Syksy on siis tosiasia. Reipas tuuli riepoo puita ja pensaita, kiskoo kulkijan viittaa kuin koiranpentu joka leikkii vanhalla kengällä.. Peltojen väritys kielii sekin syksystä. Luonto alkaa valmistautua tulevaan kylmään lepokauteen.

Vielä on kuitenkin aikaa nauttia näistä värikylläisistä viikoista. Syksy on syksyllä syntyneen paras aika vuodesta sanotaan...itselleni kuitenkin kevät on paras kuukausi, silloin kaikki herää uuteen lämpimään kauteen. edessä kaikki ihmeet ja ihanuudet.

TAITEEN SYVIN OLEMUS

Mikäkö on taiteen syvin olemus? Sanoisinpa aivan kaduntallaajan kommentoimana lyhyesti että ANTI.

Taide voi olla tekniikaltaan mitä vain, kunhan sen vaikutus katsojaan on paljon ajatuksia antava.

Itseäni vaikuttanut anti joka vaikutti esimerkiksi tänä kesänä, on ehdottomasti näkemäni Kelan teos: Kesäparlamentti Salon taidemuseon pihalla. Ihastuin.

Kuin olisi tuttunsa tavannut pitkästä aikaa.. Tuo liikkumaton joukko, jota kauan sitten kuvasin jossain päin Suomea. Mutta voi! Kamerassa ei ollutkaan filmiä! Sitä harmitusta joka jäi mieleen.

Nyt oli filmiä kännykässä ja sain hartaat hahmot talteen. Ihastuttavia tyyppejä.

Heinäseipäät olivat saaneet vaatteikseen tutunoloisia vaatekertoja, tuttuja menneiltä ajoilta ja jo siten oli imago hallussa. Tuli mieleen kuitenkin että tämän ajan mannekiinit näyttävät tuollaisille hengareille. Pitkät jalat sojottaa helmojen jatkona sellaisina, että normaali on siitä kaukana.

Kesäparlamenttijoukko viritti monenmoisia ajatuksia ja niistä olisi ollut kiehtovaa udella muiltakin katselijoilta. Hauskaa näytti kaikilla ainakin olevan. Sisällä taidemuseossa oli myös hyvä, korkeatasoinen näyttely ja ainoa harmin paikka oli se, ettei saanut kuvata. Mutta nautti sitten silmillään.